Tommi Ojala: Kuvataide on hengittämistä, hiljentymistä, itsensä kohtaamista ja ajattelua

– Taide on minulle luonteva elämäntapa, koska olen työssäni koko ajan taiteen kanssa tekemisissä. Minua kiinnostaa se, mitä koen ja näen, kertoo Satakunnan Syöpäyhdistyksen taideterapeuttina ja työnohjaajana toimiva porilainen Tommi Ojala.

Joulukuun alun sateisen pimeänä sunnuntaipäivänä juomme kahvia Pirtulinnan studiossani ja keskustelemme siitä, mitä kuvataide Tommille merkitsee.

Lapsuudesta moni asia alkaa. Tommin kodissa estetiikalla oli merkittävä rooli ja kauneus tärkeä arvo.

– Olen perheestä, jossa on aina tehty käsitöitä ja harrastettu estetiikkaa. Äitini oli kukkakauppias ja itsekin olin jo kymmenvuotiaana kukkakaupassa töissä. Kukkien kauneuden ja katoavaisuuden näkeminen kosketti minua jo silloin.

Tommi kokee, että hänellä on aina ollut myös jonkinlainen hengellinen ulottuvuus taiteeseen.

- Ihmettelen mistä se tulee. Ehkä jotenkin sitä kautta, että isoäitini on ollut lestadiolainen, vaikka oma perheeni ei ollut sillä tavalla uskonnollinen. Kaipaan tosi paljon henkisyyttä, hengellisyyttä ja toista ulottuvuutta. Maailman rappiollisuus huolestuttaa.

Äskettäin kuvaamataidon opettajan sijaisena toimineena Tommi näkee, että kuvaamataidon tila on aika surkea, koska taito- ja taideaineita ei enää lasketa keskiarvoon, eikä sillä siten ole merkitystä kenenkään opintomenestykseen.

– Tilanne ei ole hyvä, koska uskon, että estetiikka ja kauneus edistävät kauniita ajatuksia ja saavat ihmiset toimimaan paremmin. Ruma ympäristö tuottaa rumaa käyttäytymistä.

Itseilmaisusta ammattilaisuuteen

Tommi kertoo tekevänsä itsekin paljon kuvia, mutta hän ei juurikaan säilytä niitä.

– Minusta tekemisen prosessi on kiinnostavampi. Kun en itse ole kuvataiteilija, en halua niitä sen kummemmin säilyttää.

Tommin mielestä kuvataiteilija on kuvataiteilija vasta, kun hän hallitsee taiteen perustekniikat.

– Tämä on ehkä vähän vanhanaikainen käsitys, vaikka taideterapeutin työssäni näen, miten taitavia, lahjakkaita ja luovia ihmiset voivat olla kuvan tekemisessä.

Hyppäämme keskustelussa hetkeksi ITE-taiteeseen, jota on viime aikoina nostettu esille mediassa. Mitä mieltä Tommi on siitä?

– On mielenkiintoista, mikä on käsityön ja taiteen raja. Ihminen kai itse määrittelee, onko hän käsityöläinen vai ITE-taiteilija vai oikea taiteilija. Ehkä ITE-taidetta tehdään enemmän itselle, eikä sitä ole välttämättä pyrkimys myydä. Kai ammattitaiteilijakin tekee itselleen, mutta hänellä on myös muita pyrkimyksiä. Kiinnostava näkökulma sinänsä, milloin taide muuttuu itseilmaisusta kauppatavaraksi.

Pyhä kokemus ja herkistyminen

Tommille taiteessa tekniikkaa ja tekotapaa enemmän vaikuttaa, liikuttaako se häntä. Mitä hän näkee, kokee ja tuntee.

Studiosta Tommin matkaan lähti Vaivaiset-sarjan maalaus Siegfrid. Tommin ja Siegfridin kohtaamisessa kasvoilla ja katsella oli suuri merkitys.

Herkistyminen.

– Pohdin päivittäin sitä, mitä me näemme, kun katsomme kuvaa. Mitä tapahtuu, kun katson noita kasvoja. Ensinnäkin nuo kasvot näyttävät kauhean tutuilta ja kun menin lähelle, niin huomasin liikuttuvani ja herkistyväni.

Tommi viittaa myös pyhän kokemiseen.

– Herkistymisessä tulee tavallaan pyhä kokemus. Taidekokemus on pyhää, taide on pyhää. Samalla haluan, että taide tuntuu omalta ja tutulta. Että kuva, jota katson, on tuttu. Samalla tavalla tuo henkilö (Siegfrid) tuossa teoksessa on tuttu.

Pohdimme yhdessä, etsiikö ihminen maailmassa koko ajan omaa kuvaansa. Mitä katsominen ja näkeminen oikein on, onko se visuaalista ja sen jälkeen tulee kokemus? Miten kollektiivista tajunnan tasolla kuvan tekeminen on, ja onko meillä tarve luoda tiedostamattakin yhteistä kuvamaailmaa?

Taidetta omalla seinällä

Millaista taidetta Tommin kodin seinillä on ennestään?

– Tällä hetkellä on niin pieni koti, ettei kaikki mahdu seinille. Jonkin verran olen kerännyt porilaista taidetta ja jonkin verran on ystävien tekemiä kuvia.

Seinältä löytyy ennestään muun muassa ilves, poro ja hevonen.

– Sekä jopa kaksi omaa työtä: seepra ja tiikeri, Tommi tunnustaa.

Itse hän kuitenkin on vakuuttunut siitä, että haluaa eniten tehdä sitä, missä tietää olevansa taitava – taideterapiatyötä ja työnohjausta siinä ohessa.

Mitä taide sinulle merkitsee? -blogisarjassa haastateltavana oli taideterapeutti, työnohjaaja Tommi Ojala Porista. 

Lisää luettavaa:

Tommi Ojala kehitti taidelähtöisen työnohjauksen syöpäpotilaiden tueksi

Teksti ja kuvat: Hanna Syrilla Valtokivi